Talvesta asti Oravatäti on kantanut pienelle metsikköpläntille porkkanoita nököttämään puunjuurelle. Porkkanat ovat aseteltu pystyyn nojaamaan puuta vasten vankkaan riviin. Kuvitteleekohan oravatäti, että jos orava käy syömässä porkkanaa, että se asettaa sen porkkanan sitten takaisin riviin, jos ei jaksakkaan syödä loppuun!? Yrittääköhän se kutsua jäniksiäkin nyt hillumaan meidän pihaan näiden porkkanoiden avulla. Talvella ainakin sai pieniä sydänkohtauksia, kun ajatuksissasi istut viluisena tupakalla pimeällä parvekkeella, tuijotten porkkanoita ja yhtäkkiä jostain kinoksen takaa hyppää juoksuun metrin mittanen rusakko sata lasissa. Yritä siinä nyt pimeässä tihrustaa, että mikä elukka sieltä hyökkää tällä kertaa. Yhteä yönä paniikissa juoksin sisälle ilmottamaan miehelleni, että pihassa taitaa olla hirvi tai joku muu iso eläin, kun puutkin heilu siihen malliin pienessä metsässä, mutta se olikin vain oravatädin porkkanoilla turvotettu jänis. Olisin voinut vaikka vannoa nähneeni hirven heilumassa puiden lomassa. Kaikkea kanssa sitä keksii pimeässä, kun alkaa jännittää.
Olen huomannut, että porkkanat vaan lisääntyy päivä päivältä. Aluksi puunjuurella nökötti vain yksi porkkana, nyt niitä on ainakin viisi. Mieheni tokaisi yksi aamu verhot avatessaan, että; "Vähän vituttaa joka aamu nähdä ensimmäisenä noi porkkanat rivissä tuolla". Totta, ottaa kyllä päähän oikein reilulla kädellä.
Oravatäti the sneaky bitch 3 - Porkkanoihin kyllästynyt minä 1
Tässä todistusaineistoa puunjuurella kököttävistä porkkanoista.
Naapuriviha
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Sota oravatätiä vastaan.
Valituskirje nro. 1
Sain totaalisen raivokohtauksen oravatätiä a.k.a pulumuijaa kohtaan. Meille on viikon sisään lentänyt kaksi pulua ikkunaan. Meidän talon päädyssä on liikehuoneisto, jonka ikkunaan muutama viikko sitten lensi pulu niin pahasti, että sen siivet katkes ja talonmies joutui sen sitten lopettamaan. Oon miettinyt, että mitähän se akka niille puluille oikeen syöttää, kun ne alvariinsa lentelee ikkunoita päin.
Meidän pihapiirissä liikkuu myös päivittäin noin 8 fasaania. FASAANIA?! Yhenkään muun talon pihassa EI ole fasaaneja, paitsi meidän. Voi luoja, että ne on pelottavia, kun tulevat ihan lähellä ja huutavat kammottavalla fasaaniäänellään. Ja meidän pihassa elävät pulut eivät edes pelkää ihmisiä, joten niitä on aivan turha edes yrittää hätyyttää kauemmas. Oravatäti on niin hyvin pitänyt ne ruualla, että ne ovat ihan järjettömän kokoisiakin.
Päätin siis aloittaa sodan oravatätiä vastaan. Joten lähetin kirjeen meidän huoltoyhtiölle:
" *****tie 4:n pihassa hääräilee puluja ja oravia syöttävä nainen, elukoitten syöttäminen on joka päiväistä! Tästä syystä parvekkeemme on kaiken aikaa pulunpaskassa ja linnut lentelee päin ikkunoita! Viikon sisään on lentäny kaksi lintua päin olohuoneen ikkunaa!! Useimmissa kerrostaloissa lintujen ruokkiminen on kiellettyä, minkähän takia tässä kiinteistössä on poikkeus?! On se kivaa juoda aamukahvit parvekkeella kun yksi hörhö heiluu siemenpussinsa kanssa aamusta iltaan syöttämässä ja höpöttämässä pulujen kanssa! Toivottavasti asia tulee pian muutos.
Ystävällisin terveisin *****tien 4:n kyllästynyt asukas"
Tilanne siis Oravatäti 2 - Minä 1
Luulenpa vaan, ettei huoltoyhtiön ihmiset laita tikkua ristiin asian kanssa, sillä kyseinen oravatäti on talonmiehen akka! Hiphei ja hurraa, yhteiseloa pulujen kanssa.
Sain totaalisen raivokohtauksen oravatätiä a.k.a pulumuijaa kohtaan. Meille on viikon sisään lentänyt kaksi pulua ikkunaan. Meidän talon päädyssä on liikehuoneisto, jonka ikkunaan muutama viikko sitten lensi pulu niin pahasti, että sen siivet katkes ja talonmies joutui sen sitten lopettamaan. Oon miettinyt, että mitähän se akka niille puluille oikeen syöttää, kun ne alvariinsa lentelee ikkunoita päin.
Meidän pihapiirissä liikkuu myös päivittäin noin 8 fasaania. FASAANIA?! Yhenkään muun talon pihassa EI ole fasaaneja, paitsi meidän. Voi luoja, että ne on pelottavia, kun tulevat ihan lähellä ja huutavat kammottavalla fasaaniäänellään. Ja meidän pihassa elävät pulut eivät edes pelkää ihmisiä, joten niitä on aivan turha edes yrittää hätyyttää kauemmas. Oravatäti on niin hyvin pitänyt ne ruualla, että ne ovat ihan järjettömän kokoisiakin.
Päätin siis aloittaa sodan oravatätiä vastaan. Joten lähetin kirjeen meidän huoltoyhtiölle:
" *****tie 4:n pihassa hääräilee puluja ja oravia syöttävä nainen, elukoitten syöttäminen on joka päiväistä! Tästä syystä parvekkeemme on kaiken aikaa pulunpaskassa ja linnut lentelee päin ikkunoita! Viikon sisään on lentäny kaksi lintua päin olohuoneen ikkunaa!! Useimmissa kerrostaloissa lintujen ruokkiminen on kiellettyä, minkähän takia tässä kiinteistössä on poikkeus?! On se kivaa juoda aamukahvit parvekkeella kun yksi hörhö heiluu siemenpussinsa kanssa aamusta iltaan syöttämässä ja höpöttämässä pulujen kanssa! Toivottavasti asia tulee pian muutos.
Ystävällisin terveisin *****tien 4:n kyllästynyt asukas"
Tilanne siis Oravatäti 2 - Minä 1
Luulenpa vaan, ettei huoltoyhtiön ihmiset laita tikkua ristiin asian kanssa, sillä kyseinen oravatäti on talonmiehen akka! Hiphei ja hurraa, yhteiseloa pulujen kanssa.
Naapuri nro. 4
Laurin isäntä.
Seuraavaksi kerron aivan ihanasta naaprirapun vanhasta sedästä, jolla on pieni musta koira nimelta Lauri. Laurin isäntä taitaa olla hieman yksinäinen, sillä hän jututtaa jokaista pihassa vastaan tulevaa henkilöä. Joka kerta, IHAN JOKA KERTA, kun hän tulee meitä vastaan kuuluu huuto "Kyllä ilmoja piisaa!". Ihan sama minkälainen keli olisi, aurinko paistaa, tuulee, sataa lunta/vettä/paskaa taivaan täydeltä. Naapurin setä on varmaan kuullut, että säästä puhuminen on hyvä aloitus keskustelulle. Mieheni on varoittanut, ettei hänen kanssaan kanssaan kannata jäädä keskustelemaan, sillä saatat jäädä tuntikausiksi kuuntelemaan hänen kertomuksiaan säästä.
Näin hänet kerran pihassa korjaamassa pyörää. hän tokaisi ohi mennessäni, että "Mikähän vika on kun pyöränsatula menee ihan päin persettä?" Mietin hetken, että mitäää? Kunnes tajusin jutussa piilevän vitsin ja hymähdin ohi kulkiessani.
Seuraavaksi kerron aivan ihanasta naaprirapun vanhasta sedästä, jolla on pieni musta koira nimelta Lauri. Laurin isäntä taitaa olla hieman yksinäinen, sillä hän jututtaa jokaista pihassa vastaan tulevaa henkilöä. Joka kerta, IHAN JOKA KERTA, kun hän tulee meitä vastaan kuuluu huuto "Kyllä ilmoja piisaa!". Ihan sama minkälainen keli olisi, aurinko paistaa, tuulee, sataa lunta/vettä/paskaa taivaan täydeltä. Naapurin setä on varmaan kuullut, että säästä puhuminen on hyvä aloitus keskustelulle. Mieheni on varoittanut, ettei hänen kanssaan kanssaan kannata jäädä keskustelemaan, sillä saatat jäädä tuntikausiksi kuuntelemaan hänen kertomuksiaan säästä.
Näin hänet kerran pihassa korjaamassa pyörää. hän tokaisi ohi mennessäni, että "Mikähän vika on kun pyöränsatula menee ihan päin persettä?" Mietin hetken, että mitäää? Kunnes tajusin jutussa piilevän vitsin ja hymähdin ohi kulkiessani.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Naapurit nro. 3
Seiskan väki.
Tiedättekö mistä meidän naapurustossa huomaa, että on tullut kevät? Kadun toisella puolella meidän talosta, sijaitsee kunnon juoppotalo, talon numero on 7, joten kutsun heitä Seiskan väeksi. Kun kevät alkaa tehdä tuloaan, siirtyy Seiskan väki viettämään päiviään, iltojaan ja joskus öitään talon pihaan. Välillä soi ihanat humpan sulosoinnut meidän pihaan asti, kun joku on päättänyt testata, kuinka kovaa stereot soittaa, tai kuuluu tappelun, itkun, tai muuten vaan humalaisten jutustelun ääniä... Talon väki on oikein ihmisystävällistä sakkia, ei tarvi kun kävellä talon ohi, niin siellä on kaikki talon pihassa istuvat juopot kädet pystyssä moikkailemassa ohikulkijoita. Ihme ettei huutele mukaan kiljubileisiin.Vähän väliä talon pihassa vierailee poliisit, ambulanssit, palomiehet ja ruumisautot, surullista, mutta totta.
Mieheni kertoi hauskan tapahtuman, joka sattui muutama päivä sitten. Häntä oli tullut vastaan meidän kadulla 4-5 hyvin alkoholia nauttinutta henkilöä. Yksi herrasihminen näistä oli mennyt kuseksimaan yhden talon pihaan. Herran naisystävä oli hoputellut miestään, johon mies oli sitten hyvin kimakasti vastannut huutaen, että "Älä huuda, kun kusin jo housuun", ei ollut ilmeisesti kerennyt saada housunnappia auki, kun oli pisut kerennyt lirahtaa jo housuun.
En malta odottaa, mitä kesä tuo tullessaan!
Tiedättekö mistä meidän naapurustossa huomaa, että on tullut kevät? Kadun toisella puolella meidän talosta, sijaitsee kunnon juoppotalo, talon numero on 7, joten kutsun heitä Seiskan väeksi. Kun kevät alkaa tehdä tuloaan, siirtyy Seiskan väki viettämään päiviään, iltojaan ja joskus öitään talon pihaan. Välillä soi ihanat humpan sulosoinnut meidän pihaan asti, kun joku on päättänyt testata, kuinka kovaa stereot soittaa, tai kuuluu tappelun, itkun, tai muuten vaan humalaisten jutustelun ääniä... Talon väki on oikein ihmisystävällistä sakkia, ei tarvi kun kävellä talon ohi, niin siellä on kaikki talon pihassa istuvat juopot kädet pystyssä moikkailemassa ohikulkijoita. Ihme ettei huutele mukaan kiljubileisiin.Vähän väliä talon pihassa vierailee poliisit, ambulanssit, palomiehet ja ruumisautot, surullista, mutta totta.
Mieheni kertoi hauskan tapahtuman, joka sattui muutama päivä sitten. Häntä oli tullut vastaan meidän kadulla 4-5 hyvin alkoholia nauttinutta henkilöä. Yksi herrasihminen näistä oli mennyt kuseksimaan yhden talon pihaan. Herran naisystävä oli hoputellut miestään, johon mies oli sitten hyvin kimakasti vastannut huutaen, että "Älä huuda, kun kusin jo housuun", ei ollut ilmeisesti kerennyt saada housunnappia auki, kun oli pisut kerennyt lirahtaa jo housuun.
En malta odottaa, mitä kesä tuo tullessaan!
Naapuri nro. 2
Friikkis.
Jo ennen kun muutin tähän uuteen kotiin, olin kuullut nuoresta miehestä, joka asuu samaisessa rapussa missä meidän asunto sijaitsee. Friikkis... Nimikin kertoo jo paljon.. Tämä friikkikseksi kutsuttu nuoriherra vasta omituinen tapaus onkin ja myös näyttää siltä. Hänellä on mustaksi värjätty tukka, jossa on puoli päätä juurikasvua ja leikkauskin on kuin olisi kattila päässä leikattu.
Joka kerta kun se tulee vastaan rapussa tai pihassa, sen naama vetää kummalliseen virnistykseen, aivan kun se tietäis musta jotain, mitä en edes itse tiedä. Jos Friikkikseen törmää pihassa, se heittää aina jotain; "Kävittekö kaupassa", jos tullaan kauppakassien kanssa kotiopäin, tai "Veittekö koiraa ulos", jos tultiin koiran kanssa kotiin. Ota nyt selvää sitten, kai se yritti keksiä aina jotain jutun juurta, ettei itsekseen tarvi höpistä... Jätkä kuulemma saattaa käydä muinamiehinä pimpottelemassa ihmisten ovikelloja umpitunnelissa viiden aikaa aamuyöstä, koska on unohtanut avaimensa kotiin käytyään tupakalla pihassa.
En ole koskaan nähnyt friikkistä kulkevan kenenkään ihmisen kanssa, ainut kaveri ketä hänellä taitaa olla, on kissa, jota hän vie hihnan päässä ulkona vaikka olisi 30astetta pakkasta...
Ykspäivä tultiin miehen kanssa lenkkeilemästä, niin se yritti myydä meille kotiviinisettiä(luultavasti, joku kiljunvääntö saavi yms.), oli varmaan kaikki rahat mennyt vappusimoihin, eikä ollut varaa ostaa aineita, että keittelis itse... Ei sitten ostettu viinisettiä.
Jo ennen kun muutin tähän uuteen kotiin, olin kuullut nuoresta miehestä, joka asuu samaisessa rapussa missä meidän asunto sijaitsee. Friikkis... Nimikin kertoo jo paljon.. Tämä friikkikseksi kutsuttu nuoriherra vasta omituinen tapaus onkin ja myös näyttää siltä. Hänellä on mustaksi värjätty tukka, jossa on puoli päätä juurikasvua ja leikkauskin on kuin olisi kattila päässä leikattu.
Joka kerta kun se tulee vastaan rapussa tai pihassa, sen naama vetää kummalliseen virnistykseen, aivan kun se tietäis musta jotain, mitä en edes itse tiedä. Jos Friikkikseen törmää pihassa, se heittää aina jotain; "Kävittekö kaupassa", jos tullaan kauppakassien kanssa kotiopäin, tai "Veittekö koiraa ulos", jos tultiin koiran kanssa kotiin. Ota nyt selvää sitten, kai se yritti keksiä aina jotain jutun juurta, ettei itsekseen tarvi höpistä... Jätkä kuulemma saattaa käydä muinamiehinä pimpottelemassa ihmisten ovikelloja umpitunnelissa viiden aikaa aamuyöstä, koska on unohtanut avaimensa kotiin käytyään tupakalla pihassa.
En ole koskaan nähnyt friikkistä kulkevan kenenkään ihmisen kanssa, ainut kaveri ketä hänellä taitaa olla, on kissa, jota hän vie hihnan päässä ulkona vaikka olisi 30astetta pakkasta...
Ykspäivä tultiin miehen kanssa lenkkeilemästä, niin se yritti myydä meille kotiviinisettiä(luultavasti, joku kiljunvääntö saavi yms.), oli varmaan kaikki rahat mennyt vappusimoihin, eikä ollut varaa ostaa aineita, että keittelis itse... Ei sitten ostettu viinisettiä.
Naapuri nro. 1
Oravatäti.
Kaikki alkoi siitä, kun muutin kerrostaloasuntoon mieheni luokse. Aloin huomata joka päivä pihapiirissä hääräilevän naisen. Nainen kyykisteli parvekkeeni vieressä sijaitsevassa pienessä metsikössä kaivellen maata ja höpötellen kuuluvasti. Mielestäni näky oli hyvin outo ja kyselin poikaystävältäni mitä nainen touhuaa pihassa kaikenpäivää., sain kuulla, että tämä rouvashenkilö syöttää pihan oravia, kaivaa niille talvivarastoa varten pähkinöitä ja siemeniä maahan ja kantaa vettä kupissa elukoille juotavaksi ja puhuu eläimille jatkuvasti! Kutsun tätä rouvaa oravatädiksi.
Suurinosa talon asukkaista on vanhoja ihmisiä. Heidän mielestään tämä oravatädin elukoiden ruokkiminen on hyvin hieno asia. Heistä on hienoa, että joku pitää pihapiirin eläimistä huolta, kesät talvet. Minä olen toista mieltä...
Miettikää tilanne; ihana aurinkoinen aamu, lämmin ilma ja linnut laulaa. Päätät mennä juomaan aamukahvisi parvekkeelle ja nauttimaan säästä. Parvekkeelle päästyäsi huomaat, että kaikki parvekekalustosi ovat aivan PULUNPASKASSA!! Mitä tämä on?! Mietit mielessäsi, kunnes huomaat, että pihasi on täynnä kaakattavia, tautisia lentäviä rottia, eli kesykyyhkyjä. Oravatädin pihaan ripottelemat siemenet vetävät luokseen myös muita elukoita, kun oravia... On niin kaunis sää, ettet anna edes tämän pulunpaskan täyttämän parvekkeen, tai pulujen pilata mielialaasi ja päätät siemaista kahvisi parvekkeella näistä huolimatta. Mutta kun saat siemaistua ensimmäisen hörpyn aamukahvistasi, parvekkeesi alta kuuluu yhtäkkiä kova, käheä oravatädin ääni "Huomenta". Kyllä siinä meinaa säikähtäessään vetästä kuumat aamukahvit väärään kurkkuun, vaikkei kovin säikky henkilö olisikaan. Huutelet akalle huomenet takaisin ja huokaiset syvään, luovutat ja riennät takaisin sisälle... Tuntikausien jälkeen päätät mennä takaisin parvekkeelle nautiskelemaan auringosta. Hieman huonoryhtinen oravatäti heiluu edelleen puiden lomassa ja selittää kovaan ääneen, "tule tänne, saat pähkinää, jos syöt kädestä". Välillä hän hätyyttää pihassa lenteleviä harakoita variksia ja puluja räpylänomaisilla käsillään paukuttaen, PAMPAMPAM, etteivät ne söisi pienten avuttomien oravien ruokia. Päivän saldona kaksi melkein saatua sydänkohtausta, vihainen minä, onnellinen oravatäti.
Tilanne tällä hetkellä
Oravatäti 2 - Minä 0
Kaikki alkoi siitä, kun muutin kerrostaloasuntoon mieheni luokse. Aloin huomata joka päivä pihapiirissä hääräilevän naisen. Nainen kyykisteli parvekkeeni vieressä sijaitsevassa pienessä metsikössä kaivellen maata ja höpötellen kuuluvasti. Mielestäni näky oli hyvin outo ja kyselin poikaystävältäni mitä nainen touhuaa pihassa kaikenpäivää., sain kuulla, että tämä rouvashenkilö syöttää pihan oravia, kaivaa niille talvivarastoa varten pähkinöitä ja siemeniä maahan ja kantaa vettä kupissa elukoille juotavaksi ja puhuu eläimille jatkuvasti! Kutsun tätä rouvaa oravatädiksi.
Suurinosa talon asukkaista on vanhoja ihmisiä. Heidän mielestään tämä oravatädin elukoiden ruokkiminen on hyvin hieno asia. Heistä on hienoa, että joku pitää pihapiirin eläimistä huolta, kesät talvet. Minä olen toista mieltä...
Miettikää tilanne; ihana aurinkoinen aamu, lämmin ilma ja linnut laulaa. Päätät mennä juomaan aamukahvisi parvekkeelle ja nauttimaan säästä. Parvekkeelle päästyäsi huomaat, että kaikki parvekekalustosi ovat aivan PULUNPASKASSA!! Mitä tämä on?! Mietit mielessäsi, kunnes huomaat, että pihasi on täynnä kaakattavia, tautisia lentäviä rottia, eli kesykyyhkyjä. Oravatädin pihaan ripottelemat siemenet vetävät luokseen myös muita elukoita, kun oravia... On niin kaunis sää, ettet anna edes tämän pulunpaskan täyttämän parvekkeen, tai pulujen pilata mielialaasi ja päätät siemaista kahvisi parvekkeella näistä huolimatta. Mutta kun saat siemaistua ensimmäisen hörpyn aamukahvistasi, parvekkeesi alta kuuluu yhtäkkiä kova, käheä oravatädin ääni "Huomenta". Kyllä siinä meinaa säikähtäessään vetästä kuumat aamukahvit väärään kurkkuun, vaikkei kovin säikky henkilö olisikaan. Huutelet akalle huomenet takaisin ja huokaiset syvään, luovutat ja riennät takaisin sisälle... Tuntikausien jälkeen päätät mennä takaisin parvekkeelle nautiskelemaan auringosta. Hieman huonoryhtinen oravatäti heiluu edelleen puiden lomassa ja selittää kovaan ääneen, "tule tänne, saat pähkinää, jos syöt kädestä". Välillä hän hätyyttää pihassa lenteleviä harakoita variksia ja puluja räpylänomaisilla käsillään paukuttaen, PAMPAMPAM, etteivät ne söisi pienten avuttomien oravien ruokia. Päivän saldona kaksi melkein saatua sydänkohtausta, vihainen minä, onnellinen oravatäti.
Tilanne tällä hetkellä
Oravatäti 2 - Minä 0
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)